Hapanjuuren ruokinta tarkoittaa, että juuresta otetaan osa pois ja jäljelle jääneeseen osaan lisätään tuoreita jauhoja ja vettä. Uudet jauhot antavat juuren villihiivoille ja maitohappobakteereille ravintoa, ja ne lisääntyvät taas aktiivisiksi. Huoneenlämmössä pidettyä juurta ruokitaan yleensä kerran tai kaksi päivässä, jääkaapissa säilytettyä harvemmin, esimerkiksi kerran viikossa. Ennen leivontaa juuri ruokitaan aina, jotta se on voimissaan.
Juuri on elävä yhteisö
Hapanjuuri on jauhojen ja veden seos, jossa elää luonnonvaraisia hiivoja ja maitohappobakteereja. Hiivat tuottavat hiilidioksidia, joka nostattaa taikinan, ja bakteerit tuottavat happoja, jotka antavat leivälle sen tunnusomaisen maun. Kun mikrobit syövät jauhojen sokerit, ne alkavat vähitellen nääntyä, ja juuri muuttuu yhä happamammaksi.
Ruokinta palauttaa tasapainon. Kun osa vanhasta juuresta poistetaan, happamuus laimenee, ja tuoreet jauhot tarjoavat uutta ravintoa. Säännöllisesti ruokittu juuri on ennustettava: se kasvaa, kuplii ja tuoksuu raikkaan happamalta. Ajoitus on tärkeämpää kuin tarkka resepti. Kun ruokit juuren aina suunnilleen samaan aikaan ja samalla suhteella, opit nopeasti, kuinka kauan sen kasvu kestää omassa keittiössäsi.
Juuren mikrobit ovat peräisin pääosin jauhoista ja ympäristöstä, ja jokainen juuri on hieman omanlaisensa. Siksi kahden leipojan juuret voivat tuoksua ja käyttäytyä eri tavoin, vaikka niitä ruokittaisiin samoilla jauhoilla. Juuren luonne muuttuu myös vähitellen sen mukaan, millaisilla jauhoilla ja missä lämmössä sitä hoidetaan.
Ruokinnan suhteet ja jauhot
Suhteet painon mukaan
Ruokinnassa puhutaan usein suhteista, joissa ensimmäinen luku on juuren määrä, toinen jauhojen ja kolmas veden. Suhteet lasketaan painon mukaan.
- 1:1:1 – esimerkiksi 50 g juurta, 50 g jauhoja ja 50 g vettä. Lämpimässä juuri on huipussaan muutamassa tunnissa.
- 1:2:2 – juuri saa enemmän ravintoa ja huippu tulee hitaammin. Sopii, kun leivontaan on enemmän aikaa.
- 1:5:5 tai laimeampi – hyvin hidas ruokinta, jota käytetään esimerkiksi yön yli, jotta juuri on valmis aamulla.
Mitä vähemmän vanhaa juurta suhteessa uusiin jauhoihin, sitä kauemmin juurelta kestää kasvaa huippuunsa ja sitä miedompi maku on. Lämpötila vaikuttaa yhtä paljon: lämpimässä keittiössä kaikki tapahtuu nopeammin. Vesijohtovesi sopii yleensä ruokintaan hyvin, ja haalea vesi nopeuttaa juuren heräämistä.
Painon mukaan mittaaminen on tarkempaa kuin desilitroilla, koska jauhot ja vesi painavat tilavuuteensa nähden eri verran. Purkin kylkeen voi merkitä kuminauhalla juuren korkeuden heti ruokinnan jälkeen, jolloin kasvun näkee yhdellä silmäyksellä.
Juurta ei tarvitse säilyttää suuria määriä. Muutama ruokalusikallinen riittää, ja ennen leivontaa siitä kasvatetaan ruokinnoilla juuri sen verran kuin ohje vaatii. Pieni juuri kuluttaa vähemmän jauhoja ja on helppo pitää kunnossa.
Vehnäjuuri ja ruisjuuri ruokitaan hieman eri tavoin
Vehnäjuuri tehdään vehnäjauhoista, ja se on usein löysää tai paksua, venyvää massaa. Se reagoi ruokintaan nopeasti ja nousee näkyvästi purkissa. Monet käyttävät ruokinnassa osin täysjyväjauhoja, jotka tuovat mikrobeille monipuolisempaa ravintoa.
Suomalainen ruisjuuri on perinteisesti paksumpaa ja hapanta. Vanhaan tapaan ruisjuurta ei aina ruokittu erikseen, vaan edellisestä leivontakerrasta jätettiin pala taikinaa seuraavan taikinan pohjaksi. Taikinatiinun seinämiin kuivunut taikina toimi samalla tavalla. Perinteestä kerrotaan lisää artikkelissa mitä tarkoittaa juureen leivottu.
Milloin juuri on valmis leivontaan
Juuri on parhaimmillaan, kun se on ruokinnan jälkeen kasvanut selvästi, tyypillisesti noin puolitoista- tai kaksinkertaiseksi, ja sen pinta on täynnä kuplia. Pinta on kupera tai on vasta alkamassa painua. Tuoksu on miellyttävän hapan, ei pistävä.
Jos juuri on ehtinyt romahtaa ja muuttua löysäksi, se on ohittanut huippunsa. Sitäkin voi käyttää, mutta leivästä tulee happamampi ja kohoaminen voi olla hitaampaa. Usein on parempi ruokkia juuri vielä kerran. Jos taikina ei kohoa, syitä on koottu artikkeliin miksi taikina ei kohoa.
Jotkut testaavat vehnäjuuren valmiutta pudottamalla lusikallisen vettä täynnä olevaan lasiin: jos juuri kelluu, siinä on runsaasti kaasua. Testi on suuntaa antava, eikä se sovellu tiiviille ruisjuurelle. Varmin merkki on silti juuren kasvu ja tuoksu, jotka oppii tunnistamaan muutamassa viikossa.
Jääkaappijuuren hoito
Jos leivot harvoin, juuren voi säilyttää jääkaapissa. Kylmässä mikrobit toimivat hitaasti, ja ruokinnaksi riittää yleensä kerran viikossa tai jopa harvemmin. Ennen leivontaa juuri otetaan huoneenlämpöön ja ruokitaan kerran tai kaksi, jotta se ehtii virkistyä.
Jääkaapissa juuren pinnalle voi kertyä harmaata nestettä. Se on käymisen tuottamaa nestettä, joka kertoo, että juuri on nälkäinen. Nesteen voi kaataa pois tai sekoittaa joukkoon, jos haluaa happamamman maun. Jos juuressa näkyy karvaista hometta tai vaaleanpunaista tai oranssia värjäytymää, se on syytä heittää pois.
Ennen pitkää poissaoloa juuren voi ruokkia tavallista jäykemmäksi eli lisätä enemmän jauhoja suhteessa veteen. Jäykkä juuri kuluttaa ravintonsa hitaammin ja kestää jääkaapissa pidempään. Paluun jälkeen se saattaa tarvita pari ruokintaa ennen kuin se on taas entisellään.
Kysymyksiä juuren hoidosta
Pitääkö ruokinnassa poistettu juuri heittää pois?
Ei tarvitse. Poistetun juuren voi käyttää lettuihin, vohveleihin, näkkileipään tai pikaleipiin, joissa nostatus hoidetaan leivinjauheella tai soodalla.
Miksi juurta ei voi vain ruokkia poistamatta mitään?
Silloin juuren määrä kasvaa nopeasti suureksi, ja jokainen ruokinta vaatii yhä enemmän jauhoja. Poistaminen pitää määrän hallittavana ja happamuuden tasapainossa.
Voiko juuren pakastaa tai kuivata?
Voi, ja se on hyvä varmuuskopio. Sulatettu tai kuivattu juuri tarvitsee yleensä muutaman ruokinnan ennen kuin se on taas täysin aktiivinen.


